Valo on sähkömagneettista aaltoliikettä. Valoa on myös hiukkasia eli fotoneja. Valo on monokromaattista kun se sisältää vain yhtä aallonpituutta. Jos aallot ovat myös samassa vaiheessa, valo on koherenttia. Laservalo on esimerkki koherentista valosta. Luonnollinen valo ja hehkulampun valo on epäkoherenttia eli sisältää kaikkia aallonpituuksia.
Kun valo tulee raosta, aaltorintama taipuu jos raon koko on aallonpituuden suuruinen tai pienempi. Jos aaltorintama tulee kahdesta raosta, se taipuu niin että varjostimelle muodostuu interferenssimaksimeja ja interferenssiminimeja kun aallot vahvistavat toisiaan tai sammuttavat toisensa. Maksimit ovat kirkkaita ja minimit himmeitä. Maksimeja ja minimeja muodostuu vuorotellen ja niiden etäisyys keskiviivasta voidaan laskea. Maksimeja muodostuu kun kahden aallon matkaero on kokonaisluku kertaa aallonpituus. Minimit syntyvät kun etäisyys on kokonaisluku kertaa puoliaallonpituus. Raon koko määrää hilavakion. Jos sanotaan että hilassa on 5000 rakoa metrillä, vakio on silloin 1/5000m.
Valon dispersio tapahtuu kun valkoinen valo tulee prisman läpi ja eri aallonpituiset aallot taipuvat eri verran. Näin varjostimelle muodostuu sateenkaari. Prisman taitekerroin on eri eri aallonpituuksille.
Polarisoitumattomalla valolla värähtely tapahtuu joka suunnassa keskiakselin ympäri. Lineaarisesti polaroitu valo värähtelee vain yhdessä suunnassa, polarisaatiosuunnassa. Valon intensiteetti vähenee puoleen kun se läpäisee polarisaattorin.
Kun valo tulee aineesta toiseen, se taipuu ja heijastuu. Brewsterin mukaan mikäli taipuneen ja heijastuneen säteen välinen kulma on 90, heijastunut säde on täysin polarisoitunutta ja taittunut osittain polarisoitunutta.